Kontulaan taas

Huomenna lauantaina siis jatkuu vaalikiertue -- tai uusi kiertue alkaa. Teltta kohoaa Kontulan ostoskeskukseen klo 11. Ainoa huono puoli asiassa on se, että näin ollen pitää lauantainakin nousta turhan aikaisin. Mutta mitäpä emme tekisi, kun puolue kutsuu.

Anneli Pakkasvirta (Sauli) on mestari ruoanlaittajana. Tämä selvisi minulle, kun olin hänen luonaan syömässä viime tiistaina. Itse hän moitti tekemäänsä erittäin maukasta lihapataa. En kyllä tajua, miksi. Jos lihapata tuosta vielä paranee, niin olenpa kummissani. Hyvän ruoan ja vilkkaan keskustelun ansiosta juutuin kylään aiotun parin tunnin asemesta lähes kuudeksi tunniksi. Viimein oli aivan pakko riistäytyä hyvästä seurasta ja rientää kotiin ulkoiluttamaan koiraa, joka katselikin emäntäänsä aika syyttävästi.

Vaalinalusaikahan oli Retulle hyvin raskas, kun sille liikeni varsin vähän aikaa. Se on kuitenkin jo vanha ja kaipaa seuraa ja hellittelyä. Yritän nyt korvata sille nuo kärsimykset tekemällä pitempiä kävelylenkkejä ja antamalla sen seurustella tapaamiemme tuttujen koirien (siis narttujen) kanssa mahdollisimman paljon. Viime päivinä sillä onkin ollut aika paljon seuraelämää. On tavattu useammankin kerran bokseri Ruttu ja borderterrieri Myrsky. Nuori Myrsky on aina ollut utelias Retun suhteen, mutta Ruttu on yleensä suhteutunut innokkaaseen ihailijaansa nyreästi, vähintäänkin välinpitämättömästi. Ihan viime aikoina se on alkanut vähän lieventää torjuvaa asennettaa ja suvaitsee Retua paremmin. Hienoa. Vanhuuden mukanaan tuoma hienoinen rauhoittuminen aiheuttaa jotain hyvää(kin).

Nyt on muutenkin mukavaa kävellä Pikku Huopalahden puistoissa. Ruoho alkaa jo vihertää, linnut ääntelevät ja aurinko paistaa.

Jälkitunnelmia

No, ei ollut erityistä aihetta lähteä vielä Itikseen. Tulospalvelu toimi Abin baarissa, ja jo varhain selvisi, ettemme saavuttaneet hartaasti toivomaamme tavoitetta, paikkaa eduskunnassa. En silti nyyhkyttänyt, kun palasin kotiin. Olimme surullisia, mutta taistelu jatkuu. Saimmehan me stadissa eräänlaisen vaalivoiton, kun kaksinkertaistimme äänimäärämme pariin edelliseen vaaliin verrattuna. Se ei läheskään riittänyt, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Eilen oli vaalikritiikkipalaveri, joka venyi lähes nelituntiseksi, kun lähes jokaisella vaalityötä tehneellä oli paljon sanottavaa. Oli hyviä ja rohkaisevia kokemuksia kentältä ja oli kokemusten pohjalta syntyneitä hyviä ideoita siitä, miten voimme itse parantaa toimintaamme.

Ensi viikon lauantaina eli 31. tätä kuuta lähdemme jatkamaan katutyötä. Päätimme pystyttää tuolloin teltan Kontulaan samaan tapaan kuin vaalien allakin muutaman kerran. Nyt vain on varmasti niin, että muiden puolueiden telttoja ja tarjoiluja ei paikalla näy. Ne putkahtavat esiin taas kuukautta ennen seuraavia vaaleja. Viime viikkojen aikana tuli tavatuksi moniakin ihmisiä, jotka vinoilivat siitä, miten "kansan pariin jalkautuminen" vaalien alla kiinnostaa mutta vaalien jälkeen ei ollenkaan. Itsekin kerroin monelle, että me jaamme esim. Eespäin-lehteä kaduilla ja toreilla ympäri vuoden -- ja sitä paitsi me olemme kansaa itsekin.

Yksi havainto, jonka tein valitettavasti vasta itse vaalipäivänä, oli se että hyvin monet ihmiset olivat aika vähän perillä koko äänestysjutusta. Suuri osa nuorista ja varsinkin Stenkan (Steen1 eli Seppo Lampela) kannattajista ei ollut milloinkaan äänestänyt, tuskin edes harkinnut asiaa. Heillä ei ollut harmaata aavistustakaan siitä, missä pitäisi äänestää. Tuolloin Itiksessä tapaamistani ihmisistä joillakin oli loppujen lopuksi halu antaa ääni hyvään tarkoitukseen, kunhan vain tietäisi missä ja miten. Opetetaanko nykyään kouluissa näitä asioita? Vaikka kyllähän sen muistaa omastakin kouluajasta, että tulevat kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet tuntuivat olevan liian kaukana, jotta niitä olisi paljon viitsinyt miettiä.

Toinen ongelma, joka tuli mieleen liian myöhään, on se etteivät ihmiset tiedä miten tiukat säännöt äänestyslipun täyttämistä koskevat. Ei saa kirjoittaa mitään muuta kuin ehdokkaan numeron. Vaikka vain selventääkseen asiaa kirjoittaisi varmuudeksi ehdokkaan nimen, menettää mahdollisuutensa vaikuttaa vaalin lopputulokseen. Ääni hylätään, vaikka sen osoite olisi ollut täysin selvä. Eräs vaalilautakunnassa toiminut toveri kertoi havainneensa tällaisten hylättyjen äänien joukossa ainakin yhden meille aiotun äänen, kun lapussa oli lukenut numeron lisäksi ehdokkaan etunimi.
Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, Stenkan äänestäjien joukossa saattoi olla sellaisiakin vihaisia ja nykymenoon pettyneitä nuoria, jotka ovat kirjoitelleet herjoja tarveisiksi päättäjille. Äänet hylätty tietenkin.

Nyt, kun ongelma on havaittu, siihen tartutaan. Rupeamme tähdentämään vaalisääntöjen seuraamista, kenties teemme jonkin pienen flaierin, jossa hyvin lyhyesti varoitetaan näistä sudenkuopista.

Ennakkoon äänestäminen on kaikkein helpointa, kun voi vain sujahtaa ohimennen kohdalle sattuvaan postitoimipaikkaan tai muuhun ennakkoäänestyspaikkaan. Silloin ei tarvitse hädissään etsiskellä omaa äänestyspaikkaa eikä useimmiten myöskään jonotella vuoroaan. Eikä sitä paitsi varsinaisen äänestyspäivän säällä (nyt stadissa inha räntäsade ja tuuli) ole merkitystä.

Vanhat kokoomuksen äänestäjät käyvät hoitamassa asian mahdollisimman varhain. Varma on aina varmaa. Samoin tietysti tekevät monet muutkin, jotka ovat varmoja kannastaan. Useat muut saattavat aina äänestyspäivään asti olla kahden vaiheilla koko äänestämisen suhteen tai sitten jo varmoja nukkuvia.

Nyt meillä oli sotien jälkeisen ajan heikoin äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa. Tyytymättömyys ja pettymys muuttui passiivisuudeksi. Mahtaakohan edes muutama näistä uneliaista lähivuosina oivaltaa, että omalla tekemisellä tai tekemättä jättämisellä voi olla yhteyttä noudatettavaan politiikkaan, joka taatusti ei ole vähäosaiselle lempeätä.

Kun katselee historiaa taaksepäin, voi sentään iloita siitä, että kokoomus on aina hallitusvastuussa ollessaan pettänyt synnyttämänsä odotukset -- tai: ei siis pääomapiirien odotuksia vaan niiden tavallisten ja pienituloisten ihmisten, jotka äänillään nostivat patamustan taantumuksen valtaan --- ja pedannut itselleen kannatuksen laskun seuraavissa vaaleissa. Kokoomus ja oikeisto ylimalkaan tarvitsee poliittiseen valtaan päästäkseen hyvin paljon tavallisten työntekijöiden ääniä. Toivottavasti ainakin osa heistä avaa siniset silmänsä ennen seuraavia vaaleja.

Äänestäkää, hyvät ihmiset!

Rakkaat kanssaihmiset, kaipa te kaikki nyt olette menossa viimeistään huomenna äänestämään.
Tänään varsinkin Itäkeskuksessa oli vilinää ja hulinaa, kun Tallinnanaukiolle oli sijoittunut ainakin demarien, kokoomuksen, kepun, vihreiden ja meidän kommarien vaaliteltat ja laumoittain ehdokkaita ja tukijoukkoja. Hetkittäin tuntui siltä, että vaalityöntekijöitä oli enemmän kuin viattomia "shoppailijoita". Jos ei olisi satanut räntää, ilmassa olisi ollut melkein karnevaalin tuntua. Nautinnollisinta oli silloin, kun joku ohikulkija kieltäytyi ottamasta vastaan jotain kokoomuksen tai demarien tms tarjousta mutta otti vastaan meidän lehtemme ja flaierimme. Se oli onnea. Mutta tietenkin paljon useammin kävi toisin: jokin muu aate kiinnosti enemmän -- niin, aate tai keitto tai kahvi tai ilmapallot. Kaikilla muilla paitsi meillä tuntui olevan ruokaa, palloja tai ruusuja tarjolla.

Huomenna on vielä viimeinen mahdollisuus tehdä jotain. Lähdemme heti aamulla muutamiin keskeisiin kampanjapaikkoihimme: Itäkeskukseen, Kontulaan ja Malmille. Joka paikkaan riittää väkeä. Nyt viikonloppuna, kun useimmat ovat vapaina töistä, olemme liikkeellä suurin joukoin.
Ja huomisiltana jännitämme ihan kipeinä. Pienet vaalivalvojaiset ovat Fleminginkadulla Abin baarissa, joka on pieni paikka. Isommat valvonnat ovat Itäkeskuksessa, Stenkan kotikentällä, East Club -nimisessä paikassa. Menen ehkä molempiin. Riippuu aika paljon siitä, miltä alkaa vaikuttaa. Jos heti alkuillasta selviää, että emme ole saavuttaneet tavoitettamme, tulen varmaan kotiin nyyhkyttämään.

Tänä iltana Stenkka tukijoukkoineen ja monet nuoret ehdokkaamme ja aktiivimme ponnistelevat vielä kaupungin itäosien juottoloissa tavoittaakseen sen jengin, jota ei ehkä muualla tapaa.

Vaalikuume kiihtyy

On ollut niin rankkaa tämä vaalitaistelu, että ei ole tullut kirjoitetuksi tätä blogiakaan. Kaikki päivät ovat kuluneet kaupungin eri puolilla ihmisiä puhuttelemassa. Olemme kiertäneet joka päivä neljä, jopa viisikin, kaupunginosaa, pystyttäneet "leirimme" ja ryhtyneet jakamaan lehtiä ja muuta materiaalia. Kun ei ole vaalirahoitusta, on tehtävä kaikki talkootyönä. Valitettavasti ei ole ollut varaa keitto- ja kahvitarjoiluihin, joita rikkaat (puoluetukien, vaalitukien ja sponsorien ansiosta) puolueet voivat järjestää. Eikä meillä ole mainoksia televisiossa, saati sitten että tv-kanavat antaisivat meille ilmaista mainosta noissa loputtomissa vaalikeskusteluissaan. On vain tavoitettava ihmiset kaduilla ja toreilla, mikä asettaa meidät ja muut eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet aivan lapsipuolen (jos senkään) asemaan. Mutta kaikkemme olemme tehneet. Eräs toveri on lainannut asuntoautonsa yhteiseen käyttöön, muutamat ovat asettaneet käyttöömme ajotaitonsa ja me muut olemme tehneet pität työpäivät säässä kuin säässä.
Nyt jännittää ihan sairaasti. Kuinka meidän käy? Nyt on sellainen objektiivinen historiallinen ja yhteiskunnallinen tilanne, että tyytymättömyyttä on kosolti. Sen kuulee joka päivä moneen, moneen kertaan tuntemattomien suusta. Mutta hyvin usein kuulee myös sen, että ihmiset ovat niin pettyneitä päättäjiimme, että aikovat protestoida olemalla äänestämättä. Sitä sitten yrittää selittää, ettei tuollainen protesti mitään muuta. Vallassaolijat ovat vain tyytyväisiä, kun tyytymättömyys ei vaikuta heihin. Ne, joille nykyhallinto on hyödyksi, yleensä äänestävät. Sillä tavoin piiri pieni pyörii aina edelleen.
Jos vaalivoitto on omalla työllä saavutettavissa, meidän todellakin pitäisi se saada. Nytkin on parasta lopettaa naputtelu ja valmistautua lähtemään Itäkeskukseen ja sieltä edelleen Malmille ja Kannelmäkeen. Ja huomenna vielä mennään kaupungille houkuttelemaan ihmisiä uurnille. Nukkuvat äänestäjät ovat toivomme -- jos he vain heräävät.

painovirhepaholainen liikenteessä

Anteeksi äskeisen postin lyöntivirheet. Kiireessä ei tule tarkistetuksi, mitä tuli kirjoitettua. Mutta ants siis.

naistenpäivää!

Naistenpäivää! Ja esimerkkinä hyvästä ohjelmasuunnittelusta eilen tulu Ylen 1-kanavalta dokkari Syntymättömät tytöt. Siinä kerrottiin eräästä maailman suuresta sikamaisuudesta, vääryydestä ja idioottimaisuudesta. Intiassa. Pakistanissa, Bangladeshissa ja Kiinassa joko abortoidaan tyttösikiöitä tai tapetaan vasasyntyneitä tyttövauvoja tai hylätään tyttövauvoja, kun perheille (ennen kaikkea miehille) eivät kelpaa kuin poikalapset. Sen seurauksena näissä maissa on yhä kasvava naisvajaus. Etenkin maaseudulla miehet eivät löydä itselleen vaimoja vaan joutuvat elämään ikänsä perheettöminä. Syitä on erilaisia, mutta perimmäinen syy on kuitenkin syvään juurtunut väärä kuvitelma siitä, että mies ja poika on arvokkaampi kuin nainen ja tyttö. Muussa eläinmaailmassa tuntuu toimivan jonkinlainen luonnonjärki, kun urokset tavoittelevat naaraita kaikin keinoin. Ihmiskunta vain ei tunnu tajuavan edes perustotuuksia. Voi ei!
Tänään vietämme kuitenkin naistenpäivää. Kaikille kutsuna (myös miehille, por favor): kaikille avoin (vapaa pääsy) naistenpäivän juhla pidetään tänä vuonna Pikku Huopalahden asukastalo Tapanilan asemalla Tilkantori 12 klo 18. Melkein perille pääsee sporalla 10. Poistuminen Kytösuontien pysäkillä, joka on toinen pysäkki Mannerheimintien jälkeen. Olette kovasti tervetulleita. Juhla on tässä vaalikiireiden keskellä vielä hieman viimeistelemätön -- ja siksi jääkin. Ohjelma on kuitenkin hyvä, ja tunnelma varmaan iloinen ja lämmin. Vielä kerran: tervetuloa.

Ja vaalitaistelu on suorastaan kiihdyttämässä vauhtiaan. Nyt tai ei koskaan! Meillä on mahdollisuutemme. Sitä selitettiin jokin päivä sitten jo neloskanavan uutisissakin. Teemme kaikkemme näyttääksemme, että meille menestystä povaavat ovat oikeassa. Vain vähän yli viikko aikaa, ja sitten näemme, kuinka kävi. Jännitys kasvaa. Eilen kaupunkikierroksella loppuivat omat flaierini kokonaan, vaikka olin mielestäni ottanut niitä mukaan huomattavan paljon enkä suinkaan jaellut niitä kenelle tahansa.

naistenpäivän juhla to 8.3. klo 18

On tullut laiminlyödyksi tätä blogia. Mutta toisaalta ihmettelen, mahtaako kukaan näitä juttuja lukeakaan, joten ehkä niistä ei kannata huolta kantaa.
Tänään oli hyvin nopeasti (kuulemma viikossa) kokoon polkaistu tieteen ja taiteen tekijöiden mielenosoitus, jossa kiinnitettiin huomiota yhteiskunnan nurjaan suhtautumiseen näiden alojen työläisiin. Tieteen alalla pätkätyöt ovat varsinkin nuorempien väistämätön kohtalo. Luovan työn tekijät puolestaan pakotetaan "yrittäjiksi". Esitetyt sketsin tapaiset kaikessa karmeudessaan olivat kerta kaikkiaan osuvia. Sellaista se on henkiinjäämistaistelu viranomaisviidakossa. Julmaa.

Sunnuntaina on hieno vaalijuhlamme vanhan hyvän ajan tyyliin. Ohjelmaa on Agit Propista Stenkkaan, melkein jokaiselle jotain. Juhla on lahjamme ystäville ja kaikille kiinnostuneille, koska tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Ensi torstaina on naistenpäivän juhla, paljon pienempi ja vaatimattomampi mutta toivottavasti ja varmaankin mukava ja kotoisa tilaisuus. Siis torstaina 8.3. klo 18 Pikku Huopalahden asukastalo Tapanilan asemalla (Tilkantori 12) naistenpäivän juhla. Tähtiesiintyjämme on Anneli Sauli, mutta muutkin ohjelmanumerot ovat hyviä ja viihdyttäviä: tanssia, laulua, soittoa, runoa ja vähän puhettakin. Tervetuloa! Ja tietenkin juhlaan on vapaa pääsy. Myös miehet ja lapset ovat tervetulleita.

Uusi viikko alkamassa

Kunpa ensi viikolla olisi lämpimämpää! Vaikka kuinka varustautuu sukka- ja käsinekerroksin, aina tulee vilu tuolla ulkona pyöriessä, vilu ja väsy. Mutta hauskaakin on kaikesta huolimatta. Mukavaa jutella ihmisten kanssa, koska muutamat ihmiset tosiaan ryhtyvät juttelemaan, ja mikäs sen hauskempaa.
Viikon kuluttua sunnuntaina on iso (toivottavasti) vaalijuhlamme Gloriassa Roballa. Iltapäivästä iltamyöhään ohjelmaa vähän joka makuun: Agit Propia yksille ja Steen1:tä toisille. Tervetuloa kaikki! Vapaa pääsy.

Itse olen organisoimassa torstaiksi 8. maaliskuuta naistenpäivän juhlaa. Toivon, että se on kodikas ja iloinen, lämminhenkinen tilaisuus, jossa jokainen tuntee olevansa kuin kotonaan. Ainakin puitteet ovat kodikkaat, sillä juhla pidetään Pikku Huopalahden asukastalo Tapanilan asemalla, mikä hämäävä nimi johtuu siitä, että asukastalo tosiaan on aiemmin palvellut asemarakennuksena Tapanilassa -- mutta nyt se siis sijaitsee Pikku Huopalahdessa osoitteessa Tilkantori 12. Sinne pääsee aika helposti raitiovaunu 10:llä, pois jättäydytään toisella pysäkillä Mannerheimintien jälkeen. Rakennus on meren rannalla vähän matkan päässä varsinaisesta Tilkantorista. Tähtiesiintyjämme on Anneli Sauli. Lisäksi Rauni Salminen laulaa säestäen itseään kitaralla. Myös kurdiystävämme esittäytyvät.
Mutta juhlan järjestelyissä on vielä paljon tehtävää.

Lähipäivinä viimein saamme vaaliflaierimme. Kyllä niitä on odotettukin. Onhan joillakuilla on ollut jo pitkään omia flaiereitaan niin kuin omia juhliaankin, mutta useimmat meistä odottavat noita "virallisia" lappusia.

Tiistaina 20.2. aurinkoa ja pakkasta

Tämänpäiväinen kierros viekin vain kauas itään, Laajasaloon, sekä mahdollisesti vielä Roihuvuoreenkin. Saa nähdä. Auto lähtee Hakaniemestä 14:30 tai joskus ja lienee Laajasalon ostarin kulmilla kolmen maissa. Aivan tuntematonta seutua. Olen paikalla tyhmänä turistina. Huomenna pyöritään ainakin Malmilla.
Sattuneesta syystä olen Malmilla myös ylihuomenna, koska olen lupautunut sanomaan muutaman sanan Helsingin Työttömien soppatykillä klo 11:n jälkeen. Automme kiertää vasta iltapäivällä.
Tänään klo 11 - 18 on Kampin Narinkkatorilla Maan ystävien ilmastotempaus, jossa olisin mukana mielelläni, mutta tässä on jatkuvasti tuo samanaikaisesti kahdessa paikassa olemisen ongelma. Toivottavasti tempaus onnistuu hyvin ja tavoittaa ohikulkijat.

Kotisivujen osoite

Ne Pepen jalomielisesti laatimat kotisivuni sijaitsevat osoitteessa http://www.tyttikotilainen.net/
Ei siellä toistaiseksi ihmeitä ole, mikä ei tietenkään johdu Pepestä (uuttera ja nopea!) vaan itsestäni (hidas ja laiska).
Loppujen lopuksi olimme tänään jakelemassa lehtiä Mellunmäen metroaseman tienoilla. Huomisen reitistä ei ole vielä tietoa. Se selvinnee aamusella. Toivottavasti pakkanen ei vielä kiristy. Tänäänkin jo sormenpäät taas jäätyivät.

Vaaliauton aikataulujen muutoksia

Sain vast'ikään sijoitetuksi kotisivuilleni pitkän listan lähiviikkojen toiminnoista, muun muassa vaaliautomme kiertelystä kaupungilla. Eilen illalla, kun halusin varmistaa tämänaamuisen lähdön, kuulinkin että kuljettaja oli sairastunut ja ohjelma kokonaan muuttunut. Sen sijaan, että aiemman ilmoituksen mukaan olisimme tänään liikkeellä klo 11 - 17, lähdemmekin liikenteeseen vasta klo 14:30. Muutkin tämän viikon ohjelmat sävelletään tilanteiden mukaan. Harmillista, kun ohjelmasta on nyt kotisivuillani väärää tietoa. Toisaalta on tietenkin mukavaa, ettei tarvitse olla niin aikaisin liikkeellä, kun elämässä pitää sentään tehdä jotain muutakin kuin vaalikampanjaa.

Ehdokasnumero selvisi: 209

Tänään siis tulivat nuo ehdokasnumerot. Minun on 209, ei erityisen dramaattinen numero mutta sentään pariton, hyvä niin.

Äsken uutisissa puhuttiin suomalaisen elokuvan kulta-ajasta eli joistain 1930-1960-luvuista. Esimerkkinä todellisista filmitähdistä tv:ssä nähtiin Anneli Sauli (virallisesti Pakkasvirta), joka hänkin on oman puolueeni SKP:n ehdokkaana tässä eduskuntavaalissa. Hyvä Anneli! Edelleen niin nätti ja siro.

Lauantaina 17.2. klo 11 Itiksen Piazzalle

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Ensi lauantaiksi eli tämän kuun 17. päiväksi on tullut uutta ohjelmaa. Siis ei Kannelmäkeen ulkoilmatilaisuuteen vaan sen sijaan Itäkeskuksen Piazzalle -- siis, hurraa, sisätiloihin -- kello 11 - 13. Siellä on oikein lavakin ja hieman musaa tarjolla. Tervetuloa paikalle. Ja jos tulette, niin tulkaa juttelemaankin. Olisi hienoa saada elävä todiste siitä, että joku muukin kuin rakas ystäväni Lende lukee tätä blogia.

Huomaa, että vaalikuume on nousussa. Puolueen Helsingin piiristä tulee joka päivä sähköpostia, parhaana useita viestejä. Aiheena on yleensä uusi tehtävä. Pitäisi ehtiä joka puolelle kaupunkia eli siis revetä moneksi kappaleeksi, kun kokonaisena ei pysty olemaan useammassa paikassa samanaikaisesti.

Tänään sain hertsikalaisen toveri Arin avulla jaetuksi postiluukkuihin loput Pikku Huopalahteen tarkoitetuista edellisistä Eespäin-lehden numeroista. Pian alkaa uuden eli itse vaalinumeron jakaminen, missä on aika kova urakka, kun samanaikaisesti kierretään ympäri kaupunkia paras osa päivästä. Kaupungilla pyöriminen ja ihmisten kanssa jutteleminen on hauskaa, porraskäytävissä juokseminen (hmm!) ilahduttaa korkeintaan siten kuin voi ajatella kärsimyksen jalostavan.

Huomenna kai sitten kotisivut aukeavat. Toistaiseksi ne ovat vielä hyvin laihat, kun en ole ennättänyt toimittaa Pepelle paljonkaan materiaalia. Illalla rankan päivän jälkeen ei kirjoittaminen tahdo sujua. Ja Pepelläkin on enemmän kuin tarpeeksi tekemistä, kun en liene ainoa ystävä, joka kääntyy hänen puoleensa kotisivuhuolineen.

Ja huomenna saa rupatella radiossa. Se on sentään onneksi rentoa ja helppoa. Siis Helsingin Lähiradio 100.3 MHz klo 17:30 - 18 keskiviikkona 14.2. eli ystävänpäivänä, kas vain!

Hyvää ystävänpäivää ja kaikkea muutakin mukavaa kaikille tutuille ja tuntemattomille ystäville!

keskiviikkona 14.2. klo 17:30 radiossa

Ensi keskiviikkona on muutakin kuin ystävänpäivä.
Jos jotakuta kiinnostaa kuulla ääntäni ja kenties joitakin mielipiteitäni radiossa, niin se on mahdollista tuolloin klo 17:30 - 18 Helsingin Lähiradiossa (100.3 MHz). Siellä kai esitetään joitakin kysymyksiä tulevien vaalien teemoista. Paikalla on toinenkin ehdokas, joten kovin laajoja kaaria ei siellä pääse piirtämään, kai.


Ja viikon lopulla selviävät ehdokasnumerot. Sen jälkeen posti alkaa suoltaa luukkuihin rikkaampien puolueiden lehtiä ja vaalimainoksia. Me kommarit jatkamme vanhaan tapaan jakamalla itse lehtiä kaduilla ja toreilla sekä voimiemme mukaan -- ja painoksen puitteissa -- kiipeilemällä porraskäytävissä ja sujauttelemalla pikku lehtiämme postiluukkuihin. Kun vaalibudjettimme (joka ei kylläkään ole vielä kokonaan koossa) on 15 000 euroa (ja eduskuntapuolueilla on jopa yli miljoonan euron budjetteja), kampanjamme on tällainen kotikutoinen. Ei ole mainostoimistojen visioita (ja hyvä niin!), ei valtavia julistekampanjoja saati sitten televisioiskuja. Liikumme ulkona ja juttelemme ihmisten kanssa. Siitä puheen ollen: jos haluatte kysyä jotain, niin tehkää se. Jutteleminen on hauskaa. Ja sähköpostiosoite on tyttikotilainen@yahoo.co.uk; sitäkin sopii käyttää.

On ilahduttavaa, että viime viikon ankarat pakkaset ovat ainakin nyt hellittäneet. Tulossa on paljon, paljon kaduilla liikkumista, joten paukkupakkaset eivät nyt ole parasta mitä tiedän. Jos eivät kasvot jäädy, niin ainakin sormet ja varpaat muuttuvat pieniksi jääkalikoiksi, kun partioi parikin tuntia jollain tuulisella torilla.
Toistaiseksi olemme jakaneet Eespäin-lehteä ja Jako uusiksi -lehteä aina lauantaisin ja parina torstaipäivänä. Ensi viikon alusta lähtien kiertelemme vuokratulla autolla ympäri kaupunkia pysähtyen aina joksikin aikaa kuhunkin paikkaan. Kiertue liikkuu näillä näkymin noin klo 11 - 17 välin. Luulen tai toivon, että tarkahkot ajat ja paikat ovat myöhemmin nähtävissä SKP:n Helsingin piirin verkkosivuilla http://www.skp.fi/helsinki/ , sikäli kuin joku aina ennättää ne sinne sijoittaa.

No niin. Tänä iltana Tavastialle. Ja taustalla ääntelee Bassoradio, missä Stenkka on vieraana.
Eilen illalla lähetetty pienpuolueiden vaalikeskustelu lähetetään uusintana suunnilleen puolen tunnin kuluttua eli 13:05 Yle1:llä. Ohjelma on aika pitkä, mutta itse ainakin katsoin sen eilen mielenkiinnon lainkaan herpautumatta. Mukana oli jokunen kertakaikkinen pelle; tsekkaa "Suomen kansan sinivalkoisten" pj tai "Köyhien asialla" -puolueen rouva. Edellä mainittu oudon näköinen keulakuva tuskin voi tuoda puolueelleen kannatusta normaaliväestön keskuudesta. Jälkimmäinen ei ulkoasun sen paremmin kuin puheittenkaan perusteella paljon köyhyydestä tiedä ja vielä vähemmän tajuaa, millä keinoin yhteiskunnan asioita täällä päin tulisi hoitaa -- hänen neuvonsa olivat suoraan Yhdysvalloista, maasta joka ei todellakaan ole tasa-arvon ja moitteettoman sosiaaliturvan mallimaa.
Muutama aika järkevän oloinen ja ainakin osin asiaa puhuva ukko joukossa oli. Ja sittenhän oli meidän kommarien Yrjö Hakanen, joka tietää mistä puhuu ja osaa vastata kysymykseen kuin kysymykseen. Olemme ylpeitä hänestä.

Lähiajan suunnitelmia:

Huomenna torstaina 8.2. uskaltaudun ulos paukkuvaan pakkaseen, kun olen lupautunut menemään Herttoniemen metroasemalle vaalilehtiä jakamaan kello 15 lähtien. Tuskin siellä kestää partioida tuntia kauemmin, kun pakkanen taitaa olla vain kiristymässä.

Perjantai-iltana on Steen1:n ja vähän meidän muidenkin vaalijuhla tai siis
-konsertti Tavastialla. Sinne ilman muuta.

Lauantaina partioimme kello 11 - 13 Ruoholahdessa. Se onkin kovaa pakkasella, sillä Ruoholahdessa tuntuu aina tuulevan tuimasti.

Maanantaina vaalikampanja notkahtanee eteenpäin, sillä rakas uhrautuva ystäväni Pepe tulee meille esittelemään ehdotuksiaan kotisivujeni malliksi. Kun ulkomuotoasiat on selvitetty, pääsen täyttämään sivuja. Sen jälkeen asiat ovat jo paljon paremmalla mallilla. Voi jo tehdä flaiereitakin, kun niissä voi mainostaa kotisivuja, joilta asiasta kiinnostunut voi tutkia kannanottojani yms. Hyvä.

Takellellen lähtee käyntiin tämä blogin tekeminen. Mutta ehkä tämä tästä vielä joskus kirkastuu ja iloksi muuttuu.
Kotisivujen avaaminen lienee nyt vaalien alla tarpeen. Hävettää, kun monilla muilla ehdokkailla on sivut ja niillä asiaakin eikä itsellä ole mitään. Onneksi Pepe-velho on lupautunut auttamaan, joten eiköhän tämä tästä...
Vaalikoneiden ja erilaisten kyselyjen vastaileminen on luku sinänsä. Koneita on monia, ja jotkin niistä ovat olleet aika työläitä täyttää. Yksi hankalimmista oli MTV3:n kone, jossa piti napsautella vastauksiaan kenttään, jossa piti ilmaista eri- tai samanmielisyytensä kunkin väittämän suhteen ja vielä sijoitella kantansa tärkeä contra ei tärkeä -kenttään. Täytin koneen viime kuun puolella. Kokeilin nyt koneen käyttöä valitsijana. Sain sentään itseni toiseksi parhaaksi ehdokkaakseni; nuori puoluetoverini Irene Grönroos oli vielä sopivampi. Ehkä kuitenkin äänestän ensi kuussa itseäni. Eivät nuo koneet mitenkään älyttömiä ole, sillä testiversiossani kärkikymmenikössä on vain yksi nimi oman puolueeni ulkopuolelta, vasemmistoliiton kapinallinen Jake Vasankari -- Jake, olet väärässä puolueessa. Listallani ensimmäinen demari on Thomas Wallgren, joka hänkin taitaa olla väärän puolueen ehdokkaana. Ja sitä rataa. Listan hännillä on kirjavuutta, tietenkin kokoomusta ja perussuomalaisia mutta aivan viimeisinä pari keskustapuolueen naista. Mielenkiintoista.
Vaalikyselyjä ovat ehdokkaille lähettäneet monet muutkin tahot kuin nämä suuret tiedotusvälineet. Olen vastannut kysymyksiin Itämeren suojelusta ja maanpuolustuksesta, adoptioperheiden asioista ja uskonnon asemasta ja niin poispäin. Olen erottelematta vastannut rehellisesti kaikkiin kyselyihin kantamatta huolta siitä, mitä kyseiset tahot vastauksistani ajattelevat. Minkäs sille mahtaa. Omien ajatustensa ja mielipiteittensä takana on seistävä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Jos haluaa kumartaa joka suuntaan ja kääntyä joka tuulen mukaan, ei voi sanoa itseään rehelliseksi saati sitten pelottomaksi.

Lupauksista ja todellisuudesta

Kun kuulee suurten puolueiden puheita nyt vaalien alla, on välillä pakko vinosti hymyillä. Nämäkö puolueet ovat hoitaneet asioitamme viime vuosina? Nämäkö puolueet ovat ohjanneet Suomea yhä suurempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen? Nämäkö puolueet ovat huonontaneet vanhusten ja opiskelijoiden toimeentuloa? Nämäkö ovat tehneet maastamme pääomien villin temmellyskentän ja pätkätöiden ihmemaan? Nythän nämä puolueet ovat pienen ihmisen puolella ja aikeissa heti seuraavalla vaalikaudella kohottaa köyhät ja heikot onneen arvaamattomaan. Niin, tietenkin siinä samalla alentaen parempiosaisten veroja ja parantaen suuryritysten toimintaedellytyksiä (siis työllisyyden nimissä, totta kai). Hoh-hoijaa. Tai no, ei kai yhdenkään puolueen ohjelmassa kerrota, että globaalia kapitalismia tullaan kaikin keinoin tulevanakin kautena tukemaan. Ulkomaiset pääomasijoittajathan eivät äänestä meidän vaaleissamme. Nämä jutut otetaan esiin vasta sitten vaalien jälkeen ja ehkä hieman vaivihkaa.

Mikä ihmisiä vaivaa?

SKP, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista vaalibudjettia (ei ole puoluetukea, ei yritysten maksamia tukia, ei edes rikkaita jäseniä), tekee vaalityötä samalla tavoin kuin kaikkea työtään vain vapaaehtoisten voimin. Yksi muoto on lauantaiset aamupäivät vuoroin eri lähiöissä, joihin pystytetään vaatimaton pöytä ja katos ja tarjotaan lehtiä ja esitteitä. Olen ollut mukana muun muassa Kontulassa ja viime lauantaina Jakomäessä.
Olen tarjonnut Eespäin-lehteä ohikulkijoille. Se on ihan kelpo lehti vaikkakin varsin laiha; sekin tehdään sukkanauhabudjetilla. On mukavaa jutella asiallisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tai ainakin ottavat lehden vastaan ystävällisesti. Eikä ihmisen ulkomuodosta tai asusta voi aina päätellä, kiinnostavatko kommarien jutut häntä vaiko eivät. Joku tyylikäs rouva tai herra ottaa lehden vastaan ja kiittää, ja sitten joku ankean näköinen ei-niin-tyylikäs mamma tuhahtaa halveksivasti ja antaa ymmärtää olevansa sen verran parempaa väkeä, ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja totta se on, mitä T. Soini loihe lausumaan: Monella keski-ikäisellä naisella on oma eriasteinen Tony olohuoneessaan. Heitä näkyy myös ostareiden kulmilla: vanttera olemus ja etenkin komea kaljamaha, verkkarit ja reteä käynti, perussuomalaisia ollaan ja ylpeitä siitä. Ja sitä ollaan niin paljon parempia kuin jotkut hintelät maahanmuuttajat. Mutta oikeasti: kovat kundit on kommareita!