Olen niin laiska!

... vai olenkohan hieman kiireinenkin, kun on nämä vaalijutut kaiken muun tarpeellisen toiminnan ohella.
Maanantaina Ala-Malmin torilla oli antoisaa. Siellä tapaa aina mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kanssa syntyy keskusteluakin. Vietin varmaan puoli tuntia jutellen kolmen nuoren miehen kanssa, joista ainakin yksi (Janne nimeltään) tuntui tosissaan olevan kiinnostunut asioista ja mahdollisuuksista vaikuttaa yhteiskuntaan. Se, jatkuuko keskustelu, riippuu nyt kokonaan siitä, ottavatko nuoret henkilöt yhteyttä, sillä heillä on vaaliflaierissa yhteystiedot.
Niin, ja äänestysnumerotkin on saatu. Omani on 60, helppo muistaa vaikkakin tuollainen pyöreä ja särmätön.
Huomenna Asema-aukiolle, Hagikseen ja Kurviin, sunnuntaina telttailemaan Ylä-Malmin torilla. Ja sitä rataa.

Takaisin sorvin ääreen

Pitkän hiljaisuuden jälkeen yritän taas paneutua päiväkirjan pitämiseen, vaikka en oikeastaan uskokaan, että raportit tekemisistäni ja tunnelmistani ovat erityisen kiinnostavia. Ei niin, että pitäisin nimenomaan itseäni epäkiinnostavana, vaan koska itseäni eivät kiinnosta kenenkään nettiavautumiset.

Joka tapauksessa nyt olemme taas keskellä vaalivalmisteluja. Lopulliset ehdokaslistat ovat kiveen hakatut. Ihan rehellisesti ja liioittelematta voin sanoa, että omat Helsinki-listamme ovat todella hienot. Mitä ja keitä niillä ei ole, niitä ei tarvitakaan.

Iso ilo on Steen1:n (Seppo Lampela) lähtö mukaan tähänkin vaalitaisteluun. Hänhän teki hienoa työtä viime eduskuntavaaleissa. Hän innosti uurnille paljon sellaisia nuoria, jotka eivät olleet aiemmin kiinnostuneita äänestämisestä, koska tunsivat, ettei ehdolla ollut henkilöitä, jotka todella voisivat heitä edustaa ja tuntisivat heidän elämänsä ja ongelmansa. Meillä on kaksi muutakin tunnettua henkilöä ehdokkaina. He eivät kuitenkaan ole ehdolla, koska ovat "julkkiksia". He ovat mukana, koska tuntevat tavoitteemme omikseen ja haluavat vaikuttaa asioihin eivät itsensä vaan heikompien ja unohdettujen puolesta.
Anneli Sauli (Pakkasvirta viralliselta sukunimeltään) on legendaarinen filmitähtemme, joka on saanut nauttia ja kärsiä kuuluisuudestaan jo yli puolen vuosisadan ajan, aina siitä asti, kun hän "Hilja maitotyttönä" 20-vuotiaana hehkui valkokankaan karismaattisena kaunottarena. Kari Peitsamon artistiura on tuottanut ennätysmäärän äänilevyjä ja hankkinut hänelle uskollisen kuulijakunnan. Tampereelle tappioksi ja meille voitoksi Kari muutti Stadiin, kuulemma rakkauden vetämänä.

Erityisen ylpeänä ja onnellisena totean, että oma poikani Teja on tullut ensi kertaa mukaan tähän taisteluun. Hyvä Teja! On hienoa, että muutenkin kiireinen mies, jonka vuorokaudet eivät ota riittääkseen kaikkeen, uhraa aikaansa ja tarmoaan vielä yhteiskunnallistenkin asioiden edistämiseen.

Ehdokkaissa on vaikka kuinka monia hienoja persoonia, joista ketä tahansa voi hyvillä mielin äänestää. Erityisesti ihastuttaa se, että meillä on nyt paljon aivan uusia ehdokkaita, joista monet ovat vielä nuoria. Toisaalta itseäni innostavat ja ihastuttavat ne aatteen sankarit, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jaksavat taistella paremman maailman puolesta. Monet heistä ovat naisia: Hannele Salava, Kristiina Haavisto ja muut. Ja monet uskolliset eivät asetu ehdokkaiksi mutta uurastavat sen sijaan kulissien takana huolehtimassa siitä, että kaikki sujuu moitteettomasti. Kaiken kruunaa tietenkin Koiviston Topi, jota ilman tämä kone ei kulkisi. Ja onhan meillä erinomaisena apuna kunnioitettu puheenjohtajamme Yrjö Hakanen, jonka työ valtuustossa on paras käyntikorttimme. Hänen työhönsä voimme vedota, kun äänestyshaluttomat sanovat, että kaikki lupaukset kuitenkin petetään vaalien jälkeen. Yrjö ei ole pettänyt.

Että silleen. Nyt täytyy rientää muihin puuhiin. Palaan näihin tunnelmiin kunhan ennätän.

Kontulaan taas

Huomenna lauantaina siis jatkuu vaalikiertue -- tai uusi kiertue alkaa. Teltta kohoaa Kontulan ostoskeskukseen klo 11. Ainoa huono puoli asiassa on se, että näin ollen pitää lauantainakin nousta turhan aikaisin. Mutta mitäpä emme tekisi, kun puolue kutsuu.

Anneli Pakkasvirta (Sauli) on mestari ruoanlaittajana. Tämä selvisi minulle, kun olin hänen luonaan syömässä viime tiistaina. Itse hän moitti tekemäänsä erittäin maukasta lihapataa. En kyllä tajua, miksi. Jos lihapata tuosta vielä paranee, niin olenpa kummissani. Hyvän ruoan ja vilkkaan keskustelun ansiosta juutuin kylään aiotun parin tunnin asemesta lähes kuudeksi tunniksi. Viimein oli aivan pakko riistäytyä hyvästä seurasta ja rientää kotiin ulkoiluttamaan koiraa, joka katselikin emäntäänsä aika syyttävästi.

Vaalinalusaikahan oli Retulle hyvin raskas, kun sille liikeni varsin vähän aikaa. Se on kuitenkin jo vanha ja kaipaa seuraa ja hellittelyä. Yritän nyt korvata sille nuo kärsimykset tekemällä pitempiä kävelylenkkejä ja antamalla sen seurustella tapaamiemme tuttujen koirien (siis narttujen) kanssa mahdollisimman paljon. Viime päivinä sillä onkin ollut aika paljon seuraelämää. On tavattu useammankin kerran bokseri Ruttu ja borderterrieri Myrsky. Nuori Myrsky on aina ollut utelias Retun suhteen, mutta Ruttu on yleensä suhteutunut innokkaaseen ihailijaansa nyreästi, vähintäänkin välinpitämättömästi. Ihan viime aikoina se on alkanut vähän lieventää torjuvaa asennettaa ja suvaitsee Retua paremmin. Hienoa. Vanhuuden mukanaan tuoma hienoinen rauhoittuminen aiheuttaa jotain hyvää(kin).

Nyt on muutenkin mukavaa kävellä Pikku Huopalahden puistoissa. Ruoho alkaa jo vihertää, linnut ääntelevät ja aurinko paistaa.

Jälkitunnelmia

No, ei ollut erityistä aihetta lähteä vielä Itikseen. Tulospalvelu toimi Abin baarissa, ja jo varhain selvisi, ettemme saavuttaneet hartaasti toivomaamme tavoitetta, paikkaa eduskunnassa. En silti nyyhkyttänyt, kun palasin kotiin. Olimme surullisia, mutta taistelu jatkuu. Saimmehan me stadissa eräänlaisen vaalivoiton, kun kaksinkertaistimme äänimäärämme pariin edelliseen vaaliin verrattuna. Se ei läheskään riittänyt, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Eilen oli vaalikritiikkipalaveri, joka venyi lähes nelituntiseksi, kun lähes jokaisella vaalityötä tehneellä oli paljon sanottavaa. Oli hyviä ja rohkaisevia kokemuksia kentältä ja oli kokemusten pohjalta syntyneitä hyviä ideoita siitä, miten voimme itse parantaa toimintaamme.

Ensi viikon lauantaina eli 31. tätä kuuta lähdemme jatkamaan katutyötä. Päätimme pystyttää tuolloin teltan Kontulaan samaan tapaan kuin vaalien allakin muutaman kerran. Nyt vain on varmasti niin, että muiden puolueiden telttoja ja tarjoiluja ei paikalla näy. Ne putkahtavat esiin taas kuukautta ennen seuraavia vaaleja. Viime viikkojen aikana tuli tavatuksi moniakin ihmisiä, jotka vinoilivat siitä, miten "kansan pariin jalkautuminen" vaalien alla kiinnostaa mutta vaalien jälkeen ei ollenkaan. Itsekin kerroin monelle, että me jaamme esim. Eespäin-lehteä kaduilla ja toreilla ympäri vuoden -- ja sitä paitsi me olemme kansaa itsekin.

Yksi havainto, jonka tein valitettavasti vasta itse vaalipäivänä, oli se että hyvin monet ihmiset olivat aika vähän perillä koko äänestysjutusta. Suuri osa nuorista ja varsinkin Stenkan (Steen1 eli Seppo Lampela) kannattajista ei ollut milloinkaan äänestänyt, tuskin edes harkinnut asiaa. Heillä ei ollut harmaata aavistustakaan siitä, missä pitäisi äänestää. Tuolloin Itiksessä tapaamistani ihmisistä joillakin oli loppujen lopuksi halu antaa ääni hyvään tarkoitukseen, kunhan vain tietäisi missä ja miten. Opetetaanko nykyään kouluissa näitä asioita? Vaikka kyllähän sen muistaa omastakin kouluajasta, että tulevat kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet tuntuivat olevan liian kaukana, jotta niitä olisi paljon viitsinyt miettiä.

Toinen ongelma, joka tuli mieleen liian myöhään, on se etteivät ihmiset tiedä miten tiukat säännöt äänestyslipun täyttämistä koskevat. Ei saa kirjoittaa mitään muuta kuin ehdokkaan numeron. Vaikka vain selventääkseen asiaa kirjoittaisi varmuudeksi ehdokkaan nimen, menettää mahdollisuutensa vaikuttaa vaalin lopputulokseen. Ääni hylätään, vaikka sen osoite olisi ollut täysin selvä. Eräs vaalilautakunnassa toiminut toveri kertoi havainneensa tällaisten hylättyjen äänien joukossa ainakin yhden meille aiotun äänen, kun lapussa oli lukenut numeron lisäksi ehdokkaan etunimi.
Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, Stenkan äänestäjien joukossa saattoi olla sellaisiakin vihaisia ja nykymenoon pettyneitä nuoria, jotka ovat kirjoitelleet herjoja tarveisiksi päättäjille. Äänet hylätty tietenkin.

Nyt, kun ongelma on havaittu, siihen tartutaan. Rupeamme tähdentämään vaalisääntöjen seuraamista, kenties teemme jonkin pienen flaierin, jossa hyvin lyhyesti varoitetaan näistä sudenkuopista.

Ennakkoon äänestäminen on kaikkein helpointa, kun voi vain sujahtaa ohimennen kohdalle sattuvaan postitoimipaikkaan tai muuhun ennakkoäänestyspaikkaan. Silloin ei tarvitse hädissään etsiskellä omaa äänestyspaikkaa eikä useimmiten myöskään jonotella vuoroaan. Eikä sitä paitsi varsinaisen äänestyspäivän säällä (nyt stadissa inha räntäsade ja tuuli) ole merkitystä.

Vanhat kokoomuksen äänestäjät käyvät hoitamassa asian mahdollisimman varhain. Varma on aina varmaa. Samoin tietysti tekevät monet muutkin, jotka ovat varmoja kannastaan. Useat muut saattavat aina äänestyspäivään asti olla kahden vaiheilla koko äänestämisen suhteen tai sitten jo varmoja nukkuvia.

Nyt meillä oli sotien jälkeisen ajan heikoin äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa. Tyytymättömyys ja pettymys muuttui passiivisuudeksi. Mahtaakohan edes muutama näistä uneliaista lähivuosina oivaltaa, että omalla tekemisellä tai tekemättä jättämisellä voi olla yhteyttä noudatettavaan politiikkaan, joka taatusti ei ole vähäosaiselle lempeätä.

Kun katselee historiaa taaksepäin, voi sentään iloita siitä, että kokoomus on aina hallitusvastuussa ollessaan pettänyt synnyttämänsä odotukset -- tai: ei siis pääomapiirien odotuksia vaan niiden tavallisten ja pienituloisten ihmisten, jotka äänillään nostivat patamustan taantumuksen valtaan --- ja pedannut itselleen kannatuksen laskun seuraavissa vaaleissa. Kokoomus ja oikeisto ylimalkaan tarvitsee poliittiseen valtaan päästäkseen hyvin paljon tavallisten työntekijöiden ääniä. Toivottavasti ainakin osa heistä avaa siniset silmänsä ennen seuraavia vaaleja.

Äänestäkää, hyvät ihmiset!

Rakkaat kanssaihmiset, kaipa te kaikki nyt olette menossa viimeistään huomenna äänestämään.
Tänään varsinkin Itäkeskuksessa oli vilinää ja hulinaa, kun Tallinnanaukiolle oli sijoittunut ainakin demarien, kokoomuksen, kepun, vihreiden ja meidän kommarien vaaliteltat ja laumoittain ehdokkaita ja tukijoukkoja. Hetkittäin tuntui siltä, että vaalityöntekijöitä oli enemmän kuin viattomia "shoppailijoita". Jos ei olisi satanut räntää, ilmassa olisi ollut melkein karnevaalin tuntua. Nautinnollisinta oli silloin, kun joku ohikulkija kieltäytyi ottamasta vastaan jotain kokoomuksen tai demarien tms tarjousta mutta otti vastaan meidän lehtemme ja flaierimme. Se oli onnea. Mutta tietenkin paljon useammin kävi toisin: jokin muu aate kiinnosti enemmän -- niin, aate tai keitto tai kahvi tai ilmapallot. Kaikilla muilla paitsi meillä tuntui olevan ruokaa, palloja tai ruusuja tarjolla.

Huomenna on vielä viimeinen mahdollisuus tehdä jotain. Lähdemme heti aamulla muutamiin keskeisiin kampanjapaikkoihimme: Itäkeskukseen, Kontulaan ja Malmille. Joka paikkaan riittää väkeä. Nyt viikonloppuna, kun useimmat ovat vapaina töistä, olemme liikkeellä suurin joukoin.
Ja huomisiltana jännitämme ihan kipeinä. Pienet vaalivalvojaiset ovat Fleminginkadulla Abin baarissa, joka on pieni paikka. Isommat valvonnat ovat Itäkeskuksessa, Stenkan kotikentällä, East Club -nimisessä paikassa. Menen ehkä molempiin. Riippuu aika paljon siitä, miltä alkaa vaikuttaa. Jos heti alkuillasta selviää, että emme ole saavuttaneet tavoitettamme, tulen varmaan kotiin nyyhkyttämään.

Tänä iltana Stenkka tukijoukkoineen ja monet nuoret ehdokkaamme ja aktiivimme ponnistelevat vielä kaupungin itäosien juottoloissa tavoittaakseen sen jengin, jota ei ehkä muualla tapaa.

Vaalikuume kiihtyy

On ollut niin rankkaa tämä vaalitaistelu, että ei ole tullut kirjoitetuksi tätä blogiakaan. Kaikki päivät ovat kuluneet kaupungin eri puolilla ihmisiä puhuttelemassa. Olemme kiertäneet joka päivä neljä, jopa viisikin, kaupunginosaa, pystyttäneet "leirimme" ja ryhtyneet jakamaan lehtiä ja muuta materiaalia. Kun ei ole vaalirahoitusta, on tehtävä kaikki talkootyönä. Valitettavasti ei ole ollut varaa keitto- ja kahvitarjoiluihin, joita rikkaat (puoluetukien, vaalitukien ja sponsorien ansiosta) puolueet voivat järjestää. Eikä meillä ole mainoksia televisiossa, saati sitten että tv-kanavat antaisivat meille ilmaista mainosta noissa loputtomissa vaalikeskusteluissaan. On vain tavoitettava ihmiset kaduilla ja toreilla, mikä asettaa meidät ja muut eduskunnan ulkopuolella olevat puolueet aivan lapsipuolen (jos senkään) asemaan. Mutta kaikkemme olemme tehneet. Eräs toveri on lainannut asuntoautonsa yhteiseen käyttöön, muutamat ovat asettaneet käyttöömme ajotaitonsa ja me muut olemme tehneet pität työpäivät säässä kuin säässä.
Nyt jännittää ihan sairaasti. Kuinka meidän käy? Nyt on sellainen objektiivinen historiallinen ja yhteiskunnallinen tilanne, että tyytymättömyyttä on kosolti. Sen kuulee joka päivä moneen, moneen kertaan tuntemattomien suusta. Mutta hyvin usein kuulee myös sen, että ihmiset ovat niin pettyneitä päättäjiimme, että aikovat protestoida olemalla äänestämättä. Sitä sitten yrittää selittää, ettei tuollainen protesti mitään muuta. Vallassaolijat ovat vain tyytyväisiä, kun tyytymättömyys ei vaikuta heihin. Ne, joille nykyhallinto on hyödyksi, yleensä äänestävät. Sillä tavoin piiri pieni pyörii aina edelleen.
Jos vaalivoitto on omalla työllä saavutettavissa, meidän todellakin pitäisi se saada. Nytkin on parasta lopettaa naputtelu ja valmistautua lähtemään Itäkeskukseen ja sieltä edelleen Malmille ja Kannelmäkeen. Ja huomenna vielä mennään kaupungille houkuttelemaan ihmisiä uurnille. Nukkuvat äänestäjät ovat toivomme -- jos he vain heräävät.

painovirhepaholainen liikenteessä

Anteeksi äskeisen postin lyöntivirheet. Kiireessä ei tule tarkistetuksi, mitä tuli kirjoitettua. Mutta ants siis.