Jälkitunnelmia

No, ei ollut erityistä aihetta lähteä vielä Itikseen. Tulospalvelu toimi Abin baarissa, ja jo varhain selvisi, ettemme saavuttaneet hartaasti toivomaamme tavoitetta, paikkaa eduskunnassa. En silti nyyhkyttänyt, kun palasin kotiin. Olimme surullisia, mutta taistelu jatkuu. Saimmehan me stadissa eräänlaisen vaalivoiton, kun kaksinkertaistimme äänimäärämme pariin edelliseen vaaliin verrattuna. Se ei läheskään riittänyt, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Eilen oli vaalikritiikkipalaveri, joka venyi lähes nelituntiseksi, kun lähes jokaisella vaalityötä tehneellä oli paljon sanottavaa. Oli hyviä ja rohkaisevia kokemuksia kentältä ja oli kokemusten pohjalta syntyneitä hyviä ideoita siitä, miten voimme itse parantaa toimintaamme.

Ensi viikon lauantaina eli 31. tätä kuuta lähdemme jatkamaan katutyötä. Päätimme pystyttää tuolloin teltan Kontulaan samaan tapaan kuin vaalien allakin muutaman kerran. Nyt vain on varmasti niin, että muiden puolueiden telttoja ja tarjoiluja ei paikalla näy. Ne putkahtavat esiin taas kuukautta ennen seuraavia vaaleja. Viime viikkojen aikana tuli tavatuksi moniakin ihmisiä, jotka vinoilivat siitä, miten "kansan pariin jalkautuminen" vaalien alla kiinnostaa mutta vaalien jälkeen ei ollenkaan. Itsekin kerroin monelle, että me jaamme esim. Eespäin-lehteä kaduilla ja toreilla ympäri vuoden -- ja sitä paitsi me olemme kansaa itsekin.

Yksi havainto, jonka tein valitettavasti vasta itse vaalipäivänä, oli se että hyvin monet ihmiset olivat aika vähän perillä koko äänestysjutusta. Suuri osa nuorista ja varsinkin Stenkan (Steen1 eli Seppo Lampela) kannattajista ei ollut milloinkaan äänestänyt, tuskin edes harkinnut asiaa. Heillä ei ollut harmaata aavistustakaan siitä, missä pitäisi äänestää. Tuolloin Itiksessä tapaamistani ihmisistä joillakin oli loppujen lopuksi halu antaa ääni hyvään tarkoitukseen, kunhan vain tietäisi missä ja miten. Opetetaanko nykyään kouluissa näitä asioita? Vaikka kyllähän sen muistaa omastakin kouluajasta, että tulevat kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet tuntuivat olevan liian kaukana, jotta niitä olisi paljon viitsinyt miettiä.

Toinen ongelma, joka tuli mieleen liian myöhään, on se etteivät ihmiset tiedä miten tiukat säännöt äänestyslipun täyttämistä koskevat. Ei saa kirjoittaa mitään muuta kuin ehdokkaan numeron. Vaikka vain selventääkseen asiaa kirjoittaisi varmuudeksi ehdokkaan nimen, menettää mahdollisuutensa vaikuttaa vaalin lopputulokseen. Ääni hylätään, vaikka sen osoite olisi ollut täysin selvä. Eräs vaalilautakunnassa toiminut toveri kertoi havainneensa tällaisten hylättyjen äänien joukossa ainakin yhden meille aiotun äänen, kun lapussa oli lukenut numeron lisäksi ehdokkaan etunimi.
Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, Stenkan äänestäjien joukossa saattoi olla sellaisiakin vihaisia ja nykymenoon pettyneitä nuoria, jotka ovat kirjoitelleet herjoja tarveisiksi päättäjille. Äänet hylätty tietenkin.

Nyt, kun ongelma on havaittu, siihen tartutaan. Rupeamme tähdentämään vaalisääntöjen seuraamista, kenties teemme jonkin pienen flaierin, jossa hyvin lyhyesti varoitetaan näistä sudenkuopista.

Ennakkoon äänestäminen on kaikkein helpointa, kun voi vain sujahtaa ohimennen kohdalle sattuvaan postitoimipaikkaan tai muuhun ennakkoäänestyspaikkaan. Silloin ei tarvitse hädissään etsiskellä omaa äänestyspaikkaa eikä useimmiten myöskään jonotella vuoroaan. Eikä sitä paitsi varsinaisen äänestyspäivän säällä (nyt stadissa inha räntäsade ja tuuli) ole merkitystä.

Vanhat kokoomuksen äänestäjät käyvät hoitamassa asian mahdollisimman varhain. Varma on aina varmaa. Samoin tietysti tekevät monet muutkin, jotka ovat varmoja kannastaan. Useat muut saattavat aina äänestyspäivään asti olla kahden vaiheilla koko äänestämisen suhteen tai sitten jo varmoja nukkuvia.

Nyt meillä oli sotien jälkeisen ajan heikoin äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa. Tyytymättömyys ja pettymys muuttui passiivisuudeksi. Mahtaakohan edes muutama näistä uneliaista lähivuosina oivaltaa, että omalla tekemisellä tai tekemättä jättämisellä voi olla yhteyttä noudatettavaan politiikkaan, joka taatusti ei ole vähäosaiselle lempeätä.

Kun katselee historiaa taaksepäin, voi sentään iloita siitä, että kokoomus on aina hallitusvastuussa ollessaan pettänyt synnyttämänsä odotukset -- tai: ei siis pääomapiirien odotuksia vaan niiden tavallisten ja pienituloisten ihmisten, jotka äänillään nostivat patamustan taantumuksen valtaan --- ja pedannut itselleen kannatuksen laskun seuraavissa vaaleissa. Kokoomus ja oikeisto ylimalkaan tarvitsee poliittiseen valtaan päästäkseen hyvin paljon tavallisten työntekijöiden ääniä. Toivottavasti ainakin osa heistä avaa siniset silmänsä ennen seuraavia vaaleja.