Takaisin sorvin ääreen

Pitkän hiljaisuuden jälkeen yritän taas paneutua päiväkirjan pitämiseen, vaikka en oikeastaan uskokaan, että raportit tekemisistäni ja tunnelmistani ovat erityisen kiinnostavia. Ei niin, että pitäisin nimenomaan itseäni epäkiinnostavana, vaan koska itseäni eivät kiinnosta kenenkään nettiavautumiset.

Joka tapauksessa nyt olemme taas keskellä vaalivalmisteluja. Lopulliset ehdokaslistat ovat kiveen hakatut. Ihan rehellisesti ja liioittelematta voin sanoa, että omat Helsinki-listamme ovat todella hienot. Mitä ja keitä niillä ei ole, niitä ei tarvitakaan.

Iso ilo on Steen1:n (Seppo Lampela) lähtö mukaan tähänkin vaalitaisteluun. Hänhän teki hienoa työtä viime eduskuntavaaleissa. Hän innosti uurnille paljon sellaisia nuoria, jotka eivät olleet aiemmin kiinnostuneita äänestämisestä, koska tunsivat, ettei ehdolla ollut henkilöitä, jotka todella voisivat heitä edustaa ja tuntisivat heidän elämänsä ja ongelmansa. Meillä on kaksi muutakin tunnettua henkilöä ehdokkaina. He eivät kuitenkaan ole ehdolla, koska ovat "julkkiksia". He ovat mukana, koska tuntevat tavoitteemme omikseen ja haluavat vaikuttaa asioihin eivät itsensä vaan heikompien ja unohdettujen puolesta.
Anneli Sauli (Pakkasvirta viralliselta sukunimeltään) on legendaarinen filmitähtemme, joka on saanut nauttia ja kärsiä kuuluisuudestaan jo yli puolen vuosisadan ajan, aina siitä asti, kun hän "Hilja maitotyttönä" 20-vuotiaana hehkui valkokankaan karismaattisena kaunottarena. Kari Peitsamon artistiura on tuottanut ennätysmäärän äänilevyjä ja hankkinut hänelle uskollisen kuulijakunnan. Tampereelle tappioksi ja meille voitoksi Kari muutti Stadiin, kuulemma rakkauden vetämänä.

Erityisen ylpeänä ja onnellisena totean, että oma poikani Teja on tullut ensi kertaa mukaan tähän taisteluun. Hyvä Teja! On hienoa, että muutenkin kiireinen mies, jonka vuorokaudet eivät ota riittääkseen kaikkeen, uhraa aikaansa ja tarmoaan vielä yhteiskunnallistenkin asioiden edistämiseen.

Ehdokkaissa on vaikka kuinka monia hienoja persoonia, joista ketä tahansa voi hyvillä mielin äänestää. Erityisesti ihastuttaa se, että meillä on nyt paljon aivan uusia ehdokkaita, joista monet ovat vielä nuoria. Toisaalta itseäni innostavat ja ihastuttavat ne aatteen sankarit, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jaksavat taistella paremman maailman puolesta. Monet heistä ovat naisia: Hannele Salava, Kristiina Haavisto ja muut. Ja monet uskolliset eivät asetu ehdokkaiksi mutta uurastavat sen sijaan kulissien takana huolehtimassa siitä, että kaikki sujuu moitteettomasti. Kaiken kruunaa tietenkin Koiviston Topi, jota ilman tämä kone ei kulkisi. Ja onhan meillä erinomaisena apuna kunnioitettu puheenjohtajamme Yrjö Hakanen, jonka työ valtuustossa on paras käyntikorttimme. Hänen työhönsä voimme vedota, kun äänestyshaluttomat sanovat, että kaikki lupaukset kuitenkin petetään vaalien jälkeen. Yrjö ei ole pettänyt.

Että silleen. Nyt täytyy rientää muihin puuhiin. Palaan näihin tunnelmiin kunhan ennätän.