Takellellen lähtee käyntiin tämä blogin tekeminen. Mutta ehkä tämä tästä vielä joskus kirkastuu ja iloksi muuttuu.
Kotisivujen avaaminen lienee nyt vaalien alla tarpeen. Hävettää, kun monilla muilla ehdokkailla on sivut ja niillä asiaakin eikä itsellä ole mitään. Onneksi Pepe-velho on lupautunut auttamaan, joten eiköhän tämä tästä...
Vaalikoneiden ja erilaisten kyselyjen vastaileminen on luku sinänsä. Koneita on monia, ja jotkin niistä ovat olleet aika työläitä täyttää. Yksi hankalimmista oli MTV3:n kone, jossa piti napsautella vastauksiaan kenttään, jossa piti ilmaista eri- tai samanmielisyytensä kunkin väittämän suhteen ja vielä sijoitella kantansa tärkeä contra ei tärkeä -kenttään. Täytin koneen viime kuun puolella. Kokeilin nyt koneen käyttöä valitsijana. Sain sentään itseni toiseksi parhaaksi ehdokkaakseni; nuori puoluetoverini Irene Grönroos oli vielä sopivampi. Ehkä kuitenkin äänestän ensi kuussa itseäni. Eivät nuo koneet mitenkään älyttömiä ole, sillä testiversiossani kärkikymmenikössä on vain yksi nimi oman puolueeni ulkopuolelta, vasemmistoliiton kapinallinen Jake Vasankari -- Jake, olet väärässä puolueessa. Listallani ensimmäinen demari on Thomas Wallgren, joka hänkin taitaa olla väärän puolueen ehdokkaana. Ja sitä rataa. Listan hännillä on kirjavuutta, tietenkin kokoomusta ja perussuomalaisia mutta aivan viimeisinä pari keskustapuolueen naista. Mielenkiintoista.
Vaalikyselyjä ovat ehdokkaille lähettäneet monet muutkin tahot kuin nämä suuret tiedotusvälineet. Olen vastannut kysymyksiin Itämeren suojelusta ja maanpuolustuksesta, adoptioperheiden asioista ja uskonnon asemasta ja niin poispäin. Olen erottelematta vastannut rehellisesti kaikkiin kyselyihin kantamatta huolta siitä, mitä kyseiset tahot vastauksistani ajattelevat. Minkäs sille mahtaa. Omien ajatustensa ja mielipiteittensä takana on seistävä niin myötä- kuin vastamäessäkin. Jos haluaa kumartaa joka suuntaan ja kääntyä joka tuulen mukaan, ei voi sanoa itseään rehelliseksi saati sitten pelottomaksi.

Lupauksista ja todellisuudesta

Kun kuulee suurten puolueiden puheita nyt vaalien alla, on välillä pakko vinosti hymyillä. Nämäkö puolueet ovat hoitaneet asioitamme viime vuosina? Nämäkö puolueet ovat ohjanneet Suomea yhä suurempaan taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen? Nämäkö puolueet ovat huonontaneet vanhusten ja opiskelijoiden toimeentuloa? Nämäkö ovat tehneet maastamme pääomien villin temmellyskentän ja pätkätöiden ihmemaan? Nythän nämä puolueet ovat pienen ihmisen puolella ja aikeissa heti seuraavalla vaalikaudella kohottaa köyhät ja heikot onneen arvaamattomaan. Niin, tietenkin siinä samalla alentaen parempiosaisten veroja ja parantaen suuryritysten toimintaedellytyksiä (siis työllisyyden nimissä, totta kai). Hoh-hoijaa. Tai no, ei kai yhdenkään puolueen ohjelmassa kerrota, että globaalia kapitalismia tullaan kaikin keinoin tulevanakin kautena tukemaan. Ulkomaiset pääomasijoittajathan eivät äänestä meidän vaaleissamme. Nämä jutut otetaan esiin vasta sitten vaalien jälkeen ja ehkä hieman vaivihkaa.

Mikä ihmisiä vaivaa?

SKP, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista vaalibudjettia (ei ole puoluetukea, ei yritysten maksamia tukia, ei edes rikkaita jäseniä), tekee vaalityötä samalla tavoin kuin kaikkea työtään vain vapaaehtoisten voimin. Yksi muoto on lauantaiset aamupäivät vuoroin eri lähiöissä, joihin pystytetään vaatimaton pöytä ja katos ja tarjotaan lehtiä ja esitteitä. Olen ollut mukana muun muassa Kontulassa ja viime lauantaina Jakomäessä.
Olen tarjonnut Eespäin-lehteä ohikulkijoille. Se on ihan kelpo lehti vaikkakin varsin laiha; sekin tehdään sukkanauhabudjetilla. On mukavaa jutella asiallisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita tai ainakin ottavat lehden vastaan ystävällisesti. Eikä ihmisen ulkomuodosta tai asusta voi aina päätellä, kiinnostavatko kommarien jutut häntä vaiko eivät. Joku tyylikäs rouva tai herra ottaa lehden vastaan ja kiittää, ja sitten joku ankean näköinen ei-niin-tyylikäs mamma tuhahtaa halveksivasti ja antaa ymmärtää olevansa sen verran parempaa väkeä, ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja totta se on, mitä T. Soini loihe lausumaan: Monella keski-ikäisellä naisella on oma eriasteinen Tony olohuoneessaan. Heitä näkyy myös ostareiden kulmilla: vanttera olemus ja etenkin komea kaljamaha, verkkarit ja reteä käynti, perussuomalaisia ollaan ja ylpeitä siitä. Ja sitä ollaan niin paljon parempia kuin jotkut hintelät maahanmuuttajat. Mutta oikeasti: kovat kundit on kommareita!